#116 Haastattelussa Lotta osaa mitä vain -blogin Senni Haapaniemi


Kuka olet ja mistä tulet? Olen Senni Haapaniemi, 16-vuotias lukion ykkösvuotta käyvä tyyppi Turun seudulta.

Kertoisitko hieman hevosestasi? Loksare, suomalaisittain ja arkipäivisin Lotta on 2007 vuosimallia oleva latvialainen urheiluhevostamma pienessä sirossa koossa, höystettynä epäsymmetrisellä läsillä ja parilla sukalla.  Se ei ole aina ollut ihan se eläinlääkärin, kengittäjän tai etenkään valmentajien suosikki, mutta tallinomistajalle se on helppo tyyppi – ehkä se kertoo jotain? Itse neiti omaa siis ajatuksia ja mielipiteitä asioista sekä kokee olevansa ajoittain melko herkkä, mutta tietyissä tilanteissa se osaa olla oikea nallekarhu. Estepuoli on enempi meidän juttu, ja olemmekin kisailleet 1- ja 2-tasolla 90cm saakka, mutta myös koulupuoli on kokenut suuria positiivisia parannuksia, joten mikään ei ole pois suljettua! Lode rakastaa metsäkävelyjä, salmiakkia, laukkaamista, lapsia ja koiria, varsoja sekä kaikkea mahdollista ruokaa, mutta kertoo myös selkeästi inhoavansa muun muassa suihkupulloja ja kylmäyssuojia takajaloissa.

Minkälaista blogia pidät? Pidän blogia nimeltään Lotta osaa mitä vain, jonne heittelen kaikenlaista koskien hevosmaailmaani Lotta-tamman ympärillä. Kirjoittelen usein ihan niitä näitä perus kuulumisia sekä kuvien tähdittämiä treenikertomuksia, mutta parhaimman onnistumisen fiilikseni koen saatuani valmiiksi jotain spesiaalimpaa.

Mistä kipinä blogiin syntyi? Sain ensimmäisen oman ponini vajaan viitisen vuotta sitten, jolloin heräsi se suurin kipinä aloittaa blogin kirjoittaminen arjesta sen kanssa. Olen aina rakastanut kirjoittaa todella monenlaisia tekstejä ihan vain omaksi ilokseni, joten äidiltä luvan saatuani blogin aloittaminen tuli lähestulkoon automaationa! Tuolloin en edes tiennyt juurikaan muita isoja hevosblogeja kaveripiirin ulkopuolelta, mutta jotenkin sitä vain osasi ajautua blogin pariin.




Onko bloggaaminen muuttanut sinua jollain tapaa? Blogi on kehittänyt minua konkreettisesti niin tietokoneen käytössä, valokuvaamisessa, tekstitaidossa kuin kaikenlaisessa editoinnissakin, mitä en olisi varmasti näin kattavasti mitään muuta kautta omaksunut. Myös niin epäasiallisen kuin asiallisenkin kritiikin saaminen on kehittänyt ihmisenä ja opettanut päästämään tietyt asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sekä toisaalta saanut mahdollisuuksia ottaa vastaan myös positiivista palautetta omasta kädenjäljestä, joka on tärkeää sekin. 

Onko bloggaaminen vaikuttanut koulumenestykseesi? Kouluelämä ei ole koskaan ollut itselläni ykkösprioriteetti oikein missään tilanteessa, joten tuskin olisin tehnyt yhtään sen enempää koulun eteen ilman blogiakaan. Positiivista vaikutusta on varmasti ollut, sillä vahvan kirjoitustaustan myötä koulussa pidempien aineiden kirjoittaminen, asioiden käsittely sekä muut vastaavat blogin myötä tutuksi tulleet jutut ovat olleet myös koulussa omia vahvuuksiani. 

Ihailetko/pidätkö jostain bloggaajasta? Kenestä ja miksi? Seuraan aktiivisesti ja säännöllisesti noin viittätoista blogia, joista muutamien bloggaajat ansaitsevat kyllä hatunnoston. Jillan blogin itse Jilla on älyttömän taitava visuaalisissa asioissa, joista aina saa inspiraatiota ihan vain omaan arkeen. Hän osaa tehdä normipäivän sisällöstä jotain todella kaunista Torsten-poni-juttujen siivittämänä- siitä siis hänelle respectiä! Toinen mainitsemisen arvoinen on Kaisa Muuliprojektista! Siis se työn määrä ja panostus blogiaan kohtaan on jotain ihan uskomatonta ja se kirjoitustapa, joka on samaan aikaan niin hauskaa ja kieroa huumoria. Kaisa tuo esille aina ne hevospuolen asiat, joita kukaan ei sano ääneen, mutta joista jokainen on samaa mieltä. Myös oikeasti pitkät, systemaattiset kertomukset erilaisista oikeistakin aiheista, ihmisistä ja tapahtumista ovat todella laadukkaita. Heistä siis tykkään ottaa mallia ja suosittelen muillekkin! 


Kauanko sinulla on ollut blogi? Millä tavalla olet kehittynyt bloggaajana sinä aikana?
Ensimmäisen kunnollisen blogini perustin vuoden 2013 alussa, sekä 2016 maaliskuussa tuli uusi blogi kuvioihin uuden hevosen myötä, eli kokonaista bloggausuraa on pyöristettynä takana viisi vuotta. Blogi on kehittänyt todella kokonaisvaltaisesti ihmisenä sekä sen myötä on konkreettisesti oppinut tietokoneen, editoinnin ja valokuvauksen saloihin. Ennen kaikkea kuitenkin kirjoittamiseni on parantunut huikeasti, jos verrataan muutama vuosi taaksepäin niihin kymmeniin hymynaamoihin ja siihen puhekieleen... Nautin myös hyvästä tekstintuotosta ja lopputuloksesta paljon enemmän, kun taas aiemmin tavoitteena oli vain saada kirjoitettua. Kaikkeen muuhunkin kuten visuaalisuuteen panostaa enemmän; turhia kuvia ei julkaista ja ulkoasut teen ajan kanssa. Erilaisten kommenttien saaminen on opettanut ottamaan niin positiivista kuin negatiivistakin palautetta vastaan. Tiivistettynä siis kriittisyys oman tekemisen suhteen on kasvanut, aina tekijänoikeuslain tarkasta noudattamisesta muokattuihin kuviin.

Lukeeko joku sukulainen blogiasi? Mitä mieltä olet siitä, että sukulaiset lukevat blogia? Ainakin äitini lukee aktiivisesti blogiani, mutta hän lukee myös muita blogeja. Myös isovanhempani sekä muu suku lukee blogia, ja se on minulle täysin fine! Tottakai tutun ihmisen kirjoittelut kiinnostavat, mutta en silti rajoita sitä omassa sisällöntuotossani. Esimerkiksi kielenkäyttöni on juuri sitä mitä haluan, enkä missään nimessä mieti ikinä, että ”entä jos tuo lukeekin tätä”, sillä siihen loppuu koko homman idea.


Mielipiteesi tämänhetkisestä blogimaailmasta? Tämänhetkinen blogimaailma on todella kehittynyt ja kasvanut suureksi! Vaikka se suurin muotivillityskausi on ehkä jo lopahtanut, on mielestäni paljon tasaisen laadukkaita ja hyviä blogeja. Lukijoiden kriittisyys blogeja kohtaan on myös muuttunut vaativammaksi, mikä on toisaalta ihan hyväkin asia: se saa varmasti monet bloggaajat panostamaan entistä enemmän esimerkiksi oikeinkirjoitukseen ja ulkoasuun. Nykyään ei tosiaan niin helposti erotu joukosta siistillä perusolemuksella, vaan persoonallisuutta ja jotakin uutta näkökulmaa vaaditaan enemmän. Itse paljon erilaisia blogeja arvostellessani olen kuitenkin törmännyt pääasiassa todella laadukkaaseen materiaaliin ja oikeasti hienoihin blogeihin. Bloggaajien on nykyään helppoa verkostoitua, tehdä yhteistyötä ja ottaa osaa tapahtumiin. Blogimaailman portaalitkin ovat todella aktiivisia ja monipuolisia, joten onhan blogipuoli ihan oma, jatkuvasti kehittyvä "kulttuurinsa", vaikka jotkut väittävätkin sen olevan kuolemaisillaan...



Missä tapasit sinulle tärkeimmän hevosen? Oletko vielä konkreettisesti tekemisissä sen kanssa? 
On varmasti melko selvää, että se oma on se tärkein. Koska minulla on ollut kaksin kappalein noita omia, niin sanonpa ne molemmat: russponiruuna Lill-Prins eli Prinssi sekä edellä mainittukin Lotta. Prinssi tuli meille Oulusta, joten sitä koeratsastamassa ollessani sen ensimmäisen kerran tapasin. Prinssi ehti opettaa minulle kolmen vuoden aikana 99 prosenttia siitä, mitä nykyään hevosista tiedän, eikä varmasti yhtä merkittävää ja omalaatuista ponia tule vastaan! Prinssin kanssa en enää ole fyysisesti tekemisissä toivottavasti vielä pitkään aikaan, sillä se on jo pilvien päällä, mutta henkisesti se on mukana matkassa. Lottaankin törmäsin hevosia etsiskellessä, ja sen kanssa vietän aikaa päivittäin! 

Oletko enemmän ravi- vai ratsupuolen ihmisiä? 
Ratsupuolen! Totta kai myös raviurheilu kiinnostaa tuttujen hevosten osalta ja raveja olisi mielenkiintoista käydä katsomassa, mutta alusta lähtien minut on tungettu hevosen selkään ja sukunikin on vahvasti ratsuporukkaa – ja vieläpä aika vahvasti esteratsastuksellista, mitä itsekin edustan ainakin kilpailullisesti enemmän. Raviurheilukin on mielestäni kiinnostava laji ja moni ratsupuolen osa voisi ottaa sieltä mallia, kuin myös tietysti toisinpäin. 

Harrastatko enemmän ravureita vai este-, koulu- tai kenttäratsastusta?
Estepuolella kilpailen säännöllisesti, mutta kulisseissa sileäntyöskentelyä tulee työstettyä sitäkin enemmän. Kenttäratsastukseen puuttumista olen himoinnut jo pidemmän aikaa, sillä esimerkiksi veden läpi laukkaaminen tai banketin ratsastaminen on maailman hauskinta! Se tarvitsee kuitenkin erilaisia resursseja joka puolelta, joten se on vielä toistaiseksi jäänyt vain yksittäisten kokeilujen tasolle. Kaikki kuitenkin kiinnostaa, mutta perus sileäntyöskentely ja rataesteet ovat se normijuttu!

Vinkkisi/neuvosi muille bloggaajille?
Ole oma itsesi blaablaablaa; kukaan ei koskaan ota tuollaisista vinkeistä vaareja, koska ne ovat niin ympäripyöreitä. Sen sijaan haluaisin sanoa pari konkreettisempaa vinkkiä! 
A. Mikäli kirjoitat edes jossain mielessä lukijoille ja heitä kunnioitat, niin tarjoapa tekstisi jonkun muun luettavaksi tai edes Wordin korjattavaksi ennen julkaisua, laita kuvat (jotka eivät ole kaikki toistensa kopioita) vähintään erittäin suuri -kuvakoolla ja laita teksti kohtuullisella, luettavalla fontilla ja koolla.
 B. Jos kirjoitat omaa päiväkirjaasi ilman mitään muuta, tee kuten haluat, miten haluat, kuinka usein haluat, sillä kenenkään ei ole pakko lukea blogiasi tai nettipäiväkirjaasi.
 C. Jos noudatat näitä molempia, niin toteuta molemmat, mikä on varmasti se paras vaihtoehto: kerro ja tee asiat kuten haluat, mutta esittele ne lukijaystävälliseen sävyyn!;)

Kaikki postauksen kuvat ovat 

#114 Takaisin treeniin!

Kävin tiistai aamuna ratsastamassa Ilpon, sillä sen ihottuma oli jo paranemaan päin. Menin vain kaikki askellajit nopeasti läpi ja meni ihan hyvin. Oikean kierroksen laukat meni vähän miten meni, mutta saimme kuitenkin ainakin yhden oikea laukan tulemaan. Vasemman kierroksen laukat meni todella hyvin! Kuvasin teille myös pienen videopostauksen, toivottavasti tykkäätte!




             

#113 Pitkä kolmen päivän My Day -video

Heissan! Kuvasin teille tosiaan kolmelta päivältä My Dayn. Toivottavasti tykkäätte!